Päätin sitten omaksi ja koirienkin iloksi mennä tokoilemaan. Ajattelin käydä vuoroviikoin Baben ja Mallan kanssa. Babella oli päivällä hieman muuta ihmeteltävää, käytiin katsomassa koirakavereita, ja vielä ponia sekä sen varsaa ja muita heposia. Joten aloitin sitten Mallan kanssa...

Olin tyytyväinen neidin suoritukseen. Kuuma ilma hieman vei innokkuutta, mutta kontakti oli loistava. Ja koiraryhmässä pujottelu sujui yli odotusten :) Tosin herpaantui Malla maatakin haistelemaan, mutta se että muut koirat sai olla ihan miten tykkäsi, ja neiti ei niitä noteerannut. Ihmisistäkään ei juuri välittänyt, paitsi ohjaajaa kävi kivasti kyl tervehtimässäkin, eikä ihmetellyt sitä sen enempää. Eli meitin araksi jopa tituulerattu Malla ei paljoa arastellut ainakaan nyt. Itseasiassa enpä ole arkuutta sillä ite koskaan nähnytkään. Hieman epävarmuutta on huokunut  joissain tilanteissa (ehken sit enempi pidättyväisyyttä uusia asioita/tilanteita/ihmisiäkin kohtaan), mutta nyt siitä ei ollut kyl tietoakaan :) Eli kyllä vaan koiran näemmä tarvitsee antaa itse löytää keinot selviytyä, ja luottamuksellakin täytyy olla tekemistä asian kanssa...

Enpä ollut odota käskyä Mallalle opettanut istumisen yhteyteen kun luoksetuloa harjoiteltiin, mut niin vaan hoksasi nopeasti tämänkin asian, ja seurasi mua kuin haukka katsellaan ja lähti kutsusta onnistuneesti useamman kerran, eikä koittanut enää parin kerran jälkeen hiipiä perässä;)

Tästä on tietty kiva kokeilla jatkaakin, mut täytyy muistaa ettei tuo lansun pinna kovin pitkäkestoinen ole, joten hyvin pienissä hetkissä...Ja seuraaminen onkin sitten se ehken "tiukin" paikka, jos tarttis pitkään saada seuraamaan...Vinkkejä tietty otetaan vastaan lansu ihmisiltä, jotka on siihen onnistuneesti päässeet...

Aada meneekin jo huomenna ultraan, kun kunnanlääkärin (meillä kun on kaksi lääkäriä, ja se jolla käyn useimmiten onkin nyt lomalla) näin illalla, niin se oli sitä mieltä että nyt on ihan hyvä aika tulla käymään ja katsoa onko tiineenä...