Tänään sitten 4 aikaan aamulla nuoripari piti laskea pihalle touhuamaan. En tiedä mitä touhuttiin, kun itse menin vielä unia jatkamaan. Mutta ainakin Anterolla oli mehut poissa...

Mallan h-hetki on siis tosi lähellä, ja nyt sitten vain seurailemaan, jahka onnistuvat sitten keskenään...

Eilinen päivä oli lansu tapaamisessa tosi onnistunut. Ilma suosi, ja koirat saivat nauttia pellolla juoksemisesta. Mukana oli kaiketi 8 landseeria, jos nyt oikein muistan/laskin... Antero nautti useamman lansutytön seurassa, ja olikin todella väsynyt kun kotiin päästiin. Pitkästä aikaa oli kivaa nähdä lansuihmisiä, ja osa olikin itselleni ihan ensi tuttavuuksia. Lisää pitäisi näitä tapahtumia olla, sit kun vielä itse ehtisi mukaan. Mallan siskoa oli tosi kiva tavata, aikamoinen "jätkähän" tuo Martta on :) Oikein kunnon menijä, ja erittäin vahva narttu niin kooltaan, kuin luonteeltaan.

Tässä on itse ihan kuitti, kun töitä yrittää painaa kunnolla, että saisi rahoja kasaan tulevaa reissua varten. Italiassa odottelee yksi ihana valkoinen "jääkarhunpentu", ja sitä pitäisi tässä lähteä sitten ennen pentujen syntymää hakemaan. Mutta vielä on hiukan reissukuvio auki, kun autolla pitäisi mennä, niin laivalla meno on hiukan selvittelemättä. Mutta eiköhän tuo suunnitellusti onnistu. No nyt jatkamaan muuta...

Kiitos vielä kaikille eilisestä, Hannalle ku jaksoi järjestää, ja antoisaa oli "luennoida" stressistä, kun saatiin mukavaa keskustelua aikaan....

Meinasipa unohtua tyystiin...Käytiinhän me katsomassa Petua ja Astaakin eilen kun kotiin ajeltiin. Astasta on tullut niin hieno lady, ja niin kuuliainen ja kiltti. Verrattuna kesän "tättähääräämiseen". Neiti on käynyt ekan juoksunsa läpi, ja asustellut opettavaisten pässien seurassa, ja kyllä olikin iso muutos tapahtunut. Kauniskin osaa Asta olla. Petu oli edelleen sama tyyn irauhallinen poika, joka hiukan innostui kun kävimme moikkaamassa, mutta ei mitenkään yltiöpäisesti kuitenkaan. Ihanasti siellä molemmat lampaiden joukossa liikkuivat...Olisipa itsellänikin mahdollisuus jossain vaiheessa päästä seuraamaan jälleen koirieni ja lampaiden yhteiseloa...Ehken sitten ensi kesänä, kuka tietää...