MANU 9.10.1998 † 26.8.2009

 

 

Kun voimat hiipuvat,

tuuli kantaa sinut meren aaltoihin

paikkaan jota rakastit.

 

Nuku rauhassa ystävämme.

 

Rakkaudella muistaen: Petra, Joni, Jenny, Essi, mummi, pappa sekä Peterin perhe

 

MANU alias VAAHTERANLEHDEN ROCHALLOR

 

 

 

Niin vieri vuodet, pikkuherran elämässä. Saavuit isolla kyydillä, kuten ison koiran kuuluukin. Haimme sinut Harjavallasta oikein rekka-autolla. Monta kotia tuli nähtyä, vaikka samat omistajat matkassa kulkivat. Vihreä ”nurmi” oli ensimmäisen kodin lattialla suojana, ettei vuokraisäntä saisi ”hepulia” parketin pilalle menosta. Olit niin reipas ja utelias ison koiran alku. Aina iloisena ja kuuliaana kaikkien kanssa, niin koirien kuin ihmisten. Uiminen oli parasta mitä tiesit, ja pelastaminen vedestä oli niin luonnollista, ja itsestään selvää sinulle. Työskentelyäsi oli ilo katsella monta vuotta. Vesipelastusta treenattiin aktiivisesti erittäin mukavalla porukalla useita vuosia Helsingissä, ja Turussa muutamana kesänä.

Vielä eläkepäivillä pääsit näyttämään lahjojasi täysin lavastetussa tilanteessa, ja saimme sinut ikuistettua pieneen osaan lemmikeistä kertovaan ohjelmasarjaan: Lemmikkimaailma. Tämä hieno suoritus pelastamisesta saatiin yhdellä otoksella ”purkkiin”. Siitä meillä onkin ikuinen muisto aina nähtävillä. Muistot eivät omista mielistämme poistu milloinkaan…

Isäksikin pääsit kahteen kertaan, ja omia pentujasi pääsit ihmettelemään. Suhtauduit hyvin varovaisesti pieniin jaloissa pyörijöihin. Matkalla meidän oma perhe lisääntyikin kahdella tyttölapsella, koira-, kissa-, hevos-, ja lammaskavereilla.

 

Kissat otit vastaan avoimin mielin, ja niistä tulikin sinulle hyviä ystäviä. Lakun kanssa tassuttelitte yhdessä peräkanaa pitkin pihaa monia kertoja. Viimeisimmät kaverit sait lampaista, joiden kanssa leikit vielä muutama viikko sitten pihalla. Sitä oli ilo katsella, kun vanhus nautti elämästään pässipoikien kanssa. Lampaatkin luottivat sinuun, kun ottivat mukaan leikkeihinsä.

 

Monta kertaa mietittiin, että mitenköhän kauan aiot jaksaa, kun selkä aiheutti kipuja muutamia kertoja aiemmin. Mutta vahva sydän, ja upea elämä antoi sinulle voimia jaksaa elää, ja nauttia kaikesta. Pentukoira Babe toi iloa sinulle, sillä tykkäsit sitäkin hoidella, ja olit erinomainen malli meidän koko muulle koiralaumalle. Aina niin varmana, ja rauhallisena muiden kanssa. Tosin uros välit meni kun pikkuherra Bojosta kasvoi aikuinen, ja Aadalla oli juoksut. Se on sitä koiramaailma…

 

Viimeisenä päivänä Aada(pitkäaikaisin koiraystäväsi omassa perheessä) tuli rauhallisena sinua katsomaan ja haistelemaan sinua, kun lepäsit nurmikolla. Ihan kuin kertoakseen hyvästit ystävälleen.

Meidän oli tehtävä päätös, joka teki kipeää. Halusimme antaa sinulle kunniallisen ja rauhallisen poismenon. Itse reippaana kävelit eläinlääkärin luokse, ja vielä innoissasi haistelit hajuja.

Suurenmoiselle rakkaalle ja mahtavalle Manulle toivotamme ihania hetkiä sateenkaarisillan tuolla puolen.

 ISO IKÄVÄ!!!